Pages

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Itseni ja blogin identiteetin etsintää

 Olen tarkoituksella pitänyt blogin hiljaisena viimeiset kolme kuukautta. Vaikka minulla on asioita, joista haluan kirjoittaa, niin käytin tämän ajan prosessoimalla asioita, joita käyn mielessäni lävitse. Mitä asioita haluan kirjoittaa julkisesti blogiini ja mistä asioista haluan vaieta. Mihin suuntaan haluan blogiani viedä ja miten se kasvaa kanssani.

Yksi asia, jota olen miettinyt/käsitellyt useamman kuukauden aikana jälleen uudelleen on pari vuotta sitten päättynyt avoliittoni. Vaikka kyseessä on todella yksityinen asia, haluan jakaa muutaman ajatuksen tästä aiheesta myös julkisesti. Syy tähän on se, että useampi ystäväni on tämän vuoden puolella joutunut samaan tilanteeseen, jossa itse elin tuolloin.

Tietysti jokaisen ero prosessi on erilainen ja jokainen käsittelee asioita omalla tavallaan, mutta melkein kaikissa tilanteissa perusajatukset pyörivät samojen asioiden ympärillä. Miltä tuntuu, kun oma minäkuva pitää rakentaa uudelleen, jolloin ei ajatella enää me muodossa vaan ainoastaan minä muodossa. Miten itsensä löytyminen uudelleen tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä. Miten oman elämän voi rakentaa uudelleen, kun ei edes ymmärrä miksi näin tapahtui; miksi kaikki se johon on uskonut/luottanut on kadonnut.  Miltä tuntuu yrittää esittää urheaa maailmalle, vaikka itsestä tuntuu, että on vain ontto tyhjä kuori. Miltä tuntuu, kun oma ote omasta elämästä on kadonnut johonkin tuntemattomaan. Uskaltaako enää rakastua ja rakastaa? Olo eron jälkeen on samanlainen kuin pienellä lapsella joka opettelee kävelemään. Elämä on rakennettava uudelleen pohjautuen vain itseensä tai sekä itseensä että lapsiin. Kukaan ei ole eron jälkeen enää sama henkilö, joka oli parisuhteessa.

Jokaisella meistä on oma tukiverkkomme ja oma tapamme kertoa omasta huonosta olosta muille. Varsinkin eron aikana asioiden läpikäynti sekä omassa mielessä että tämän tukiverkon kanssa on mielestäni parhain ja "nopein" selviytymiskeino. Pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että en tule ikinä selviämään tästä, sillä olin varma, että olisimme yhdessä aina. Mutta minä selvisin ja olen vahvempi monella tavalla ja eheämpi kuin olen ikinä ollut.
Kun mietin tuota aikaa, niin olen itseasiassa kiitollinen. Kadotin itseni useita vuosia sitten yrittäessäni liikaa olla muunlainen kuin oikeasti olen. Nyt olen vihdoin löytänyt itseni uudestaan ja olen onnellinen siinä elämäntilanteessa jossa elän. En kadu 10-vuoden liittoa, vaan otan kaiken siitä oppimani kiitollisena vastaan, sillä ilman sitä en olisi minä juuri nyt. Olen onnellinen sinä henkilönä, joka olen juuri tänään.

Ennen blogini oli myös hieman tuuliajolla; en tiennyt, mistä asioista haluaisin kirjoittaa, joten kirjoitukset poukkoilivat laidasta laitaan. Välillä koin painetta siitä, kuinka usein pitäisi postata uusia kirjoituksia. Nyt olen ymmärtänyt, että minulle ei ole tärkeää, miten usein päivitän blogiani tai kuinka laajasti kirjoitan eri asioista. Blogini tulee jatkossa keskittymään itselle tärkeisiin asioihin; kehon ja mielen  hyvään oloon ja kaikki muu tulee enemmän tai vähemmän jäämään taka-alalle.

Muistetaan olla lempeitä itsellemme ja olla onnellisia tässä ja nyt. Jos jokin asia elämässäsi ei ole hyvin, sinä voit sen korjata/muuttaa, ei kukaan muu ♥

tiistai 22. joulukuuta 2015

Erilainen talvi

Tämän vuoden talvi ei ole ollut Suomessa kovin normaali; lämpötilat ovat pysyneet plussan puolella ja tämä sekoittaa meillä ainakin konnan elämää.

Ilpo meni lokakuussa nukkumaan, mutta heräsi itsenäisyyspäivänä. Tämän jälkeen toinen on ollut todella aktiivinen ja sosiaalinen! Aina kun olen tullut töistä kotiin tai viikonloppuna ollut kotona, toinen pyörii jaloissa ja osallistuu yoogaian tunneille kiipeilemällä päälläni tai tökkimällä minua..

Koska toinen ei näytä väsymyksen merkkejä, en voi häntä myöskään jouluksi jättää kotiin vaan on minun otettava hänet myös joulun viettoon. Tämä siis tarkoittaa käytännössä kylmälaukkua, jossa on lämpöpullo pyyhkeen sisällä, jotta toinen ei palellu ulkona. 

Mahtaakohan muiden konnien kalenteri olla yhtä sekaisin kuin tämän yksilön :D Toivon, että ensi vuoden puolella tulisi pidempiä pakkasjaksoja ja konna vetäytyisi vielä hetkeksi unten maille.





perjantai 18. joulukuuta 2015

Match made in

Loppu kesästä törmäsin kirjaimellisesti kilpikonnaan kotitaloni sisäpihalla. Vanhempi rouva istui penkillä keskellä pihaa ja nelivarvas-kilpikonna naaras kipitti reviirinsä reunoja pitkin. Siinä jutellessamme kävi ilmi, että Cindy on hänen lapsenlapsen konna, joka on jäänyt hänelle asustamaan ulkomaille muuton myötä.

Viime kesänä olin jotenkin vielä niin sumussa, että en osannut rekisteröidä tätä parivaljakkoa pihalla, vaikka olivatkin joka päivä siellä olleet. Onneksi tänä vuonna asiat muuttuivat. Sovimme, että Cindy ja Ilpo tapaisivat pihalla ja katsoisimme, miten konnat tulisivat toimeen keskenään. Hieman itseäni jännitti tämä tilanne, sillä Wilmaa kohtaan Ilpolla oli suuri kunnioitus ja sitä kiersimme ison mutkan kautta (lähelle ei sopinut mennä).

Ensin konnat eivät välittäneet toisistaan, mutta kun ne rekisteröivät toisensa pieniin pääkoppiinsa, niin sen jäkeen kumpainenkin seurasi toinen toistaan pitkin pihaa! Ilpo heilutteli päätään Cindylle, enkä ole kaveria noin täpinöissä ennen edes nähnyt! Saimme lopulta sadekuuron niskaamme ja päätimme siirtyä vielä sisälle jatkamaan tarinoita. Sisällä Ilpo ei sitten antanutkaan Cindyn olla rauhassa, vaikka ulkona olivatkin sulassa sovussa..

Sovimme, että näemme toisiamme tässä pitkin vuottakin ja jälleen ensi kesänä, kun ilmat antavat myöten konnat tapaavat jälleen myös pihalla toisensa :) 





maanantai 14. joulukuuta 2015

Ilpon uusi koti

Ilpo on minulla ollessani aina ollut todella passiivinen ja omissa oloissaan oleva. Ilpon koti (ks. linkistä vanha kuva) on ollut Ikean vitriinikaappi jo edellisessä asunnossa ja nyt uudessa kodissamme. Kodissamme Ilpon asunto sijoittui makuuhuoneeseeni ja tämä muutos myös oli selkeästi vikatikki, sillä konnan olemus oli jotenkin surullinen, sillä hän ei enää nähnyt liikettä koko ajan.

Keväällä tein päätöksen, että rakennan hänelle uuden kodin, josta hän pääsee kävelmään kotiimme aina halutessaan, mutta voi aina myös palata takaisin. Tämä oli paras päätös, jonka olen tehnyt! Konna on siitä lähtien ollut todella aktiivinen ja silmin nähden tyytyväinen oloonsa.

Samalla konnan koti muutti myös makuuhuoneesta olohuoneeseen ja on nyt kaiken keskiössä samalla. Aiempien omistajien luona Ilpo on saanut kulkea vapaana, joten tästäkin syystä päädyin tekemään "avoimen" kodin kaverille. Päivääkään en ole tätä päätöstä katunut, eikä myöskään Ilpo :)


torstai 19. marraskuuta 2015

Saarelta saarelle

Viimeisenä Kosin lomapäivänä lähdimme kolmen saaren meriretkelle. Kävimme kahdella saarella, joissa kummassakin oli reilu tunti aikaa ihmetellä maisemia (eli kovin pitkä aika) sekä yhden autiosaaren edessä söimme lounasta. Päivä oli pelkkää auringonottoa ja lämpöä :)

Kalymnos

Saari on tunnettu pesusienistään ja kävimmekin pesusieni tehtaassa katsomassa, miten sienet valmistetaan. Tehtaassa oli yksi mies, joka muotoili sieniä lampaan keritsemis saksien näköisillä saksilla oikean kokoisiksi. Hän myös näytti, miten luonnon värisestä sienestä saadaan valkoinen. Aidot sienet kestävät monta vuotta käytössä, jos niitä pidetään oikein.

Tällä saarella olisi kyllä saanut aikaa vietettyä pidempäänkin, sillä rantaa lukuun ottamatta kaupunki jäi vielä näkemättä.
 




Pserimos

Saarella asuu vajaa kolmekymmentä ihmistä ympäri vuoden. Lahdenpoukamassa oli muutama kahvila ja kauppa, sekä kirkko. Pääsyy pysähtymiselle täällä oli tietenkin uimisella. Kun kylä tuli kierrettyä oli "pakko" pulahtaa veteen. Snorklasimme ja ihmettelimme rannan tuntumassa olevia kaloja :)






Plati

Saarella on ollut yksi talo, jossa vielä muutamia vuosia sitten asui kaksi henkilöä. Heidän lähtönsä jälkeen saarella ei enää ole kuin talo jäljellä. Tälle saarelle emme menneet vaan ankkuroiduimme saaren edustalle, josta saimme käydä meressä uimassa hyppimällä laivan kannelta mereen :)



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Uusia puolia lapsuudenmaisemista

Vaikka oman lapsuuden maisemat ovatkin melko hyvin hallussa, onnistun silti aina löytämään naapurikunnista jotain, minkä olemassa olosta en ennen ole edes kuullut! Näin pääsi jälleen käymään, kun kävin kummieni luona kylässä.

Kävimme  yhdessä lounaalla ja sain kunnian valita heidän antamistaan vaihtoehdoistaan sen, minne haluaisin mennä. Yhtä paikkaa he esittelivät ainoastaan, että niillä on kaksi käärmettä siellä. Ja tuo oli se ainoa asia, joka sai minut valitsemaan kyseisen paikan :D Paikan erikoisuutena ainakin omasta mielestäni on terva sipuli, jota sai valita pitsan täytteeksi. En ole ikinä saanut yhtä maittavaa pitsaa kuin tällä reissulla ja koko oli paljon paljon suurempi kuin muissa pitserioissa! Käärmeillä oli myös hyvin tehty terra yhdessä kulmassa paikkaa ja siellä ne lekottelivat lämpömaton päällä :) Suosittelen Tammituvassa vierailua, jos liikutte Liedon suunnalla.

Matka jatkui tämän jälkeen Vilkkimäkeen, josta kummitätini kävi tilaamassa kakun. Kyseessä on vanha meijeri, joka kätkee sisälleen kahvilan lisäksi kahvimuseon! Museossa on reilu 2 000 kahvipakkausta sekä muita kahviaiheisia esineitä; löytyy korvikkeita, sikuria, toppasokeria jne. Kummit muistelivat kuinka ovat käyttäneet pussimaitoa aikoinaan ja kummisetä keräilykuvia. Näytin äidillekin illalla kuvia ja hän muistaa Punahilkka kerman lapsuudestaan. Meillä kävi myös tuuri, sillä paikalla oli "opas", joka kertoi meille eri vuosikymmenistä ja siitä, miten kahvia on saanut ja muisteli vanhoja aikoja. En muista milloin olisin ollut yhtä innostunut museosta kuin nyt. Vaikka en itse juokaan kahvia, niin näiden esineiden ja tämän museon kautta sain jopa minä hyvän käsityksen siitä, millaista omalla äidilläni sekä kummeillani on ollut lapsuudessaan.

Itsekin tunnistin hyllyiltä monta peltipurkkia, joita äidin luota löytyy edelleen, en vain ole tiennyt/kysynyt/tullut ajatelleeksi, että ne ovat vanhoja kahvipurkkeja!






tiistai 10. marraskuuta 2015

Kotipöksyt

Treenivaatteina ja aika pitkälle kotivaatteinakin olen pitänyt legginsejä niiden vaivattomuuden vuoksi. En kuitenkaan omista kuin muutamat legginsit, joita käytä, joten halusin tehdä hieman erilaiset housut myös kotikäyttöön.

Olin flunssan kourissa ja yritin vain levätä, mutta eihän siitä mitään tullut, joten oli pakko pitkästä aikaa kaivaa saumuri esille ja alkaa ompelemaan. Kun ei muutakaan voinut tehdä..

En ole mikään verkkari-ihminen, joten sellaisia en lähtenyt tekemään. Kaavasta valitsin lyhyen version ja lahkeet korvasin ylipitkillä resoreilla. Kankaan sain äidiltä jo kesällä ja se on hieman velourin kaltaista kangasta.

Housut valmistuivat nopeasti saumurilla ja pitihän ne heti myös testata. Vyötärön tein resorista, jolloin sain housuihin väriä myös vyötärölle. Nyt voin ainakin hetkeksi jättää leggarit vain treenaamiseen ja käyttää kotona myös muita housuja ;)



Huomasin myös, että jostain syystä en vain osaa ottaa tällaisista vaatteista niin sanotusti normikuvia vaan jotenkin sitten tuolla tangolla aloin venkoilemaan..

torstai 5. marraskuuta 2015

Joogan kasvot elämässäni - Saunajooga

 Tämä lajiesittely on jäänyt tekemättä aiemmin, joten nyt kun sain sen jälleen viikko harjoituksiini, niin korjataanpa asia :)

Eli Saunajoogaa harjoitetaan 50-asteisessa saunassa istuen. Saunan lämpö ja erilaiset asanat yhdessä auttavat purkamaan kehon jännitystiloja ja rauhoittavat mieltä. Asanoiden tarkoitus on vahvistaa keskivartalon ja jalkojen lihaksia sekä lisätä selkärangan ja lonkkien liikkuvutta ja venyyttää ylävartalon lihaksia.  Saunayjooga-sarja kestää puoli tuntia ja koostuu kuudesta asennosta. Tällaisia sarjoja on kolme erilaista.



Saunayoga sopii kaikille, joille saunominen miedossa lämmössä ei tuota ongelmia. Liikkeiden tekeminen ei edellytä aikaisempaa kokemusta joogasta, mutta itse suosittelen, että ennen kuin alkaa itse harjoittamaan saunajoogaa omassa saunassa, käy jossain keskuksessa saunajooga-kurssin, jossa ohjaaja neuvoo oikeiden asentojen löytymiseen.



Itse sain vihdoin nykyisessä taloyhtiössäni aikaiseksi varata saunavuoron ja nyt parin viikon saunajoogan jälkeen ihmettelen, miten kestin 1,5 vuotta ilman tätä hyvää oloa... Itse en osaa liikkeitä ulkoa, joten pidän saunajooga kirjaani mukana saunassa juomapullon ja pienen hikipyyhkeen sekä munakellon kanssa.



sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Tyylini ja minä

Muutamia vuosia sitten hurahdin 50-lukuun; sen ajan pukeutumiseen ja kampauksiin. Aluksi se lähti ainostaan niiden kellohelmojen teosta ja niiden käyttämisestä aina silloin tällöin. Tällä hetkellä huomaan, että kyseinen tyyli on yhä enemmän läsnä jokapäiväisessä pukeutumisessa. Tyylini ei ole kuitenkaan puhdasta 50-lukua vaan siinä on sekoitteita nykyisyydestä sekä välillä myös 20-40 lukua.

Olen aiemminkin sanonut, että juuri 50-luvulla naisia alettiin jälleen pitää naisellisina ja juuri tämä tyyli kiehtoo minua. Naisellisuus tulee siitä, miten kantaa vaatetta ja kuinka hyvältä itsellä on olla omassa kehossaan.



Kävin muutama viikko sitten Pin-up Garagen järjestämällä Style me Vintage-workshopissa, jossa aiheena oli 50-luvun pin up. Päivän agendana oli tutustuminen pin up historiaan, minkälaiset pin up vaatteet sopivat juuri omalle vartalolle, kampauksen ja meikkauksen opastus sekä pin up poseerausten opetus. Odotukseni olivat siis todella korkealla.



Päivä oli osittain täysin onnistunut ja sainkin sieltä hyviä vinkkejä. Sain  opastuksen siihen, miten saan hiuksiini kunnon kiharapohjan (olen tämän tehnyt ennen hieman väärällä tavalla..) sekä hieman lisävinkkejä meikkaukseen. (En ole ikinä ennen käyttänyt poskipunaa tai kulmaväriä, mikä synti..).



Meitä oli neljä kaunista naista tässä workshopissa ja minusta tuo oli juuri oikea määrä. Jos meitä olisi ollut enemmän, en uskoisi että omat hermot olisivat kestäneet odottelua mm. meikkauspöydän luo (joita oli vain 4). Muut tuntuivat nauttivat päivästä aivan täydellisesti. Itselleni jäi yleiskuvaksi ihan okei fiilis, mutta muutamia yksityiskohtia päivässä oli, joiden vuoksi en ole 100% tyytyväinen päivän antiin. Esimerkiksi juuri omaan kehoon sopivien vaatteiden analysointi sekä poseeraukset sivuutettiin todella taidokkaasti ja juuri näitä itse odotin päivästä eniten.



Menisinkö uudestaan? En menisi. Suosittelenko tapahtuu? Kyllä suosittelen. Tällaiselle tapahtumalle on selkeä kohderyhmä olemassa, mutta itse en ihan täysin tähän ryhmään vain istu.. Tässä vielä oman kameran kuvasatoa päivästä

Kuva päivällä mennessä ja kuva hiusten ja meikin jälkeen. 

Tässä kuitenkin "virallinen" kuva vielä päivästä

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Bodrum

Kosilta pääsee Turkin puolelle noin puolessa tunnissa. Ystäväni ei ole käynyt Turkissa koskaan, joten hän tahtoi yhtenä päivänä lähteä sinne vierailulle. Bodrum on pieni satamakaupunki, joka on suosittu rantalomakohde. Kaupunki on ollut muutamia vuosikymmeniä sitten Turkin rikkaiden ja kuuluisien näyttäytymispaikka ja tästä syystä hintataso täällä on aavistuksen korkeampi kuin muualla Turkissa.

Meillä oli aikaa kolmisen tuntia kierrellä Bodrumia ennen kuin laivamme lähti takaisin, joten aivan hirveästi tuona aikana emme ehtineet kaupunkiin tutustua. Kävimme basaari-alueella ja ystäväni ei ollut uskoa silmiään myyjien myyntitavasta. Vaikka olin yrittänyt hänelle etukäteen kertoa, niin suomalainenhan ei usko ennen kuin itse näkee. Basaarit ovat mielestäni kahdelle naiselle se vihoviimeinen paikka kulkea, varsinkin jos molemmilla ei ole raudanlujia hermoja :D